Kajakin kääntämisessä suhteessa tuulen ja aaltojen suuntaan on omat tekniikkansa. Oheisia asioita ei yleisesti tunneta, joten ennakkoluulottomasta suhtautumisesta ei ole haittaa. Tästä teoriasta ei ole hyötyä, jos sitä ei kokeile myös käytännössä. Tarkoituksena on herättää ajattelemaan tilannetta, eikä muistamaan ulkoa miten missäkin tilanteessa tulisi toimia. Kajakit ja melojat ovat myös erilaisia, joten yhtä oikeaa tapaa ei ole ja tekniikoiden toimivuudessa on eroa kajakkien välillä. Ohjeet on kuitenkin pyritty tekemään mahdollisimman yleispäteviksi.

Perusajatus kaiken taustalla on sitoa kajakkia joko edestä tai takaa. Jos ajattelet tuulisena päivänä lippua tai venettä ankkurissa keulasta, niin on selvää että nämä kääntyvät tietyllä tavalla. Käytännössä siis erilaisia melanvetoja korostetaan joko vartalon etupuolella tai takapuolella. Toinen oleellinen asia on aaltojen hyväksikäyttö. Pitkä kajakki kääntyy aallon päällä paremmin kuin aallon pohjassa. Poikkeuksena isompi maininki, joka tarjoaa mahdollisuuden kääntää kajakkia tuulen suojassa.

Seuraavassa käsitellään teoreettisia 90 asteen käännöksi. Mihin tätä tarvitaan melonnassa, jossa mennään aina kohtalaisen suoraviivaisesti? Asian ymmärtäminen varmasti helpottaa suoraan melomista, koska mitä kovemmat olosuhteet, sen enemmän pientä suunnankorjailua joutuu tekemään. Toinen tilanne on surffailu jossain tietyssä paikassa. Silloin melotaan edestakaisin ja tehdään 180 käännöksiä. Energiaa kuluu nimenomaan kääntyilyyn, jos kääntyminen tehdään voimalla eikä tekniikalla.Yllättäen vastatuuliosuus tällaisessa melonnassa on hyvällä tekniikalla se helppo huili-osuus. Peräsin ja reipas vauhti tekevät tilanteesta yksinkertaisen, joten kenenkään ei ole pakko asian perehtyä, jos se ei kiinnosta tai sen kokee turhaksi.

Käännös 1.

Käännytään siis sivutuulesta vastatuuleen. Kun evä on alhaalla ja kajakilla on vauhtia, pyrkii se avustamaan tässä tilanteessa. Nyt kajakki pyritään sitomaan vartalon etupuolelta melalla, eli siis käytetään tekniikoita, jotka toimivat vartalon etupuolella. Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa kaarivedon ensimmäisen puoliskon käyttämistä. Ongelmaksi voi muodostua aallokko joka heittää keulan tuulee ja sen vaikutuksesta tilanne voi tuntua päinvastaiselta eli vedon kääntävä vaikutus kumoutuu tuulen toimesta. Voi koittaa painaa vartalon etukanteen samalla, joka vähentää keulan taipumusta hyppiä aalloissa. Takaa eteenpäin suuntautuva kaariveto saattaa tuntua toimivalta, mutta tappaa vauhdin ja lähdet valumaan tuulensuuntaan. Ero huomaa jos kaveri tekee kokoajan eteenpäin vieviä ohjaavia vetoja ja toinen jarruttavia ohjaavia vetoja.

Käännös 2.

Tässä käännytään vastatuulesta sivutuuleen. Nyt tuulen vaikutuksen sijaan keskitytään aallon käyttämiseen käännöksessä. Käännös pyritään ajoittamaan aallon päälle. Voimakas kaariveto aloitetaan kun jalat ovat aallonharjan kohdalla. Keulan noustessa aallonharjalle tuuli myös auttaa käännöksessä. Erityisesti kajakkia pitäisi työntää vedon aikana jaloilla ja alavartalolla. Tässä törmätään taas perustekniikan tehokkaaseen hallintaan ja siihen tosiasiaan, että kaikki pohjatyö aallokkomelontaan on tehtävä sileällä vedellä.

Käännös 3.

Käännytään sivutuulesta myötätuuleen. Tuuli kampeaa kajakkia päinvastaiseen suuntaan. Kajakki yritetään sitoa vartalon takapuolelta. Lähtökohtana on melaperäsimen ja takaa eteen suuntautuvan kaarivedon yhdistelmä. Niin kauan kun on vauhtia, kääntää melaperäsin ja käännös viimeistellään kaarivedolla. Huonopuoli on se, että vauhti hidastuu. Tuuli vie kuitenkin koko ajan haluttuun suuntaan, joten vauhdin ylläpitäminen ei ole niin tärkeää. Tavoite kuitenkin on ylläpitää vauhtia koko ajan ja tämä onnistuu kaarivedon takaosan yhdistämisellä eteenpäin vetoon. Joudut tekemään näitä monta peräkkäin. Tässä tilanteessa ajoituksen osuminen aallon päälle on onnistumisen edellytys. Kajakki ei yksinkertaisesti käänny, niin kauan kun perää painaa takaa nouseva aalto. Heti kun se hellittää kajakki kääntyy ja oikealla ajoituksella vaahtopäinen aalto tekee työn puolestasi! Erinomainen tekniikka tilanteeseen on negatiivinen j-veto pystyllä melalla. Se on muunnos kaarivedon takaosasta. Se muistuttaa avokanootin j vetoa, mutta toimii päinvastoin. Tekniikan hallinta vaatii paljon harjoittelua toimiakseen luontevasti tilanteessa.

4. käännös

Käännytään myötätuulesta sivutuuleen. Tämä on periaatteessa helppo käännös, koska nyt aalto työntää perän sivulle. Isoissa jyrkissä aalloissa on kuitenkin kaatumisen vaara, jos tilanteessa ei kallisteta aaltoon päin ja osata ottaa kannelle murtuvaa aaltoa vastaan alatuella. Kohtalaisissa olosuhteissa tässä käännöksessä ei ole niin väliä, mitä tekniikkaa käyttää.

Jose Lahtinen