Melatuella tarkoitetaan yleisesti tekniikkaa, jolla horjahdustilanne korjataan. Huomio tuennoissa kiinnittyy usein melan toimintaan vedessä. Oleellisin asia on kuitenkin lantion toiminta. Jos kajakki horjahtaa, saadaan alatuessa melalla hetkellinen tuki vedestä. Tämä tuki mahdollistaa kajakin oikaisun lantion ja pään yhteistyöllä. Samoin toimii ylätuki, käsien lähtöasento on vain toinen. Jos nämä tekniikat haluss hallita hyvin kannattaa suunnata suoraan eskimoklinikalle, koska luotettavat tukitekniikat käytännössä vaativat eskimokäännöksrn hallintaa.

Käytännössä melatuki liittyy oikeastaan kaikkiin mahdollisiin tekniikoihin, oli kyse sitten eteenpäin melonnasta, kaarivedosta tai melaperäsimestä. Haastavissa olosuhteissa melottaessa melatuen hallinta kaikkien tekniikoiden yhteydessä mahdollistaa nautinnollisen melontakokemuksen. Kokeneilta melojilta tuki löytyy vuosien saatossa tiedostamatta. Osa tekniikoista vaatii yksinkertaisesti paljon harjaantumista ja osaa voi harjoitella vaikka alkeiskurssilta lähtien. Kehittyminen nopeutuu oleellisesti jos asia tiedostaa jo alkuvaiheessa.

Otetaan esimerkkinä kaariveto. Hankalassa aallokossa tehokasta kaarivetoa ei oikein voi tehdä, jos keskitytään kajakissa keskellä istumiseen eikä tehokkaan vedon suorittamiseen. Kun vedosta lapakulmaa muuttamalla saadaan tuki, voidaan aallokossakin vetoon kallistaa, mikä tehostaa vetoa enemmän tuomalla vedon päälle hieman vartalon painoa kuin vaikuttaa kallistamisen kautta kääntymiseen. Vedon palautusvaiheessa lapa opetellaan kääntämään välittömään alatukiasentoon, mikä tehokkaasti estää kaatumisen ja ennen kaikkea luo itsevarmuuden kallistaa aallokossa ja toteuttaa tehokkaita vetoja.

Jotta melasta saa tukea tilanteessa kuin tilanteessa on lapa hallittava vedessä mahdollisimman hyvin. Tämä tarkoittaa sitä ,että lapaa kykenee kuljettamaan vedessä aina haluamaansa suuntaa, eikä se jumiudu veteen missään tilanteessa. Hyvä esimerkki on kasiveto. Kun kasin hallitsee hyvin, voi kajakkia kallistaa kasin aikana reilusti haluamaansa suuntaan ilman pelkoa kaatumisesta. Aloittelijalle tämä ei tule mieleenkään. Harjoittelun kautta oppii hallitsemaan lapaa vedessä ja tuntemaan sen aiheuttaman paineen, mikä antaa tukea todella paljon erilaisissa tilanteissa. Kasivedon kohdalla kyse on vielä vartalon hallinnan ja lavan hallintaan yhdistämisestä, mikä mahdollistaa edellä kuvatun tekemisen. Koskimelojille tällaisten asioitten harjoittelu on luonnollista, mutta merimelontapuolella luultavasti ei kovin yleistä.

Jose Lahtinen