Surffaamista merellä on monenlaista. Valtamerten isojen aaltojen rantautuminen luo isoja kaatuvia aaltoja, joissa surffataan reilun kahden metrin mittaisilla tasapohjaisilla surffikajakeilla. Toisessa ääripäässä ovat yli kuusimetriset, kapeat ja erittäin nopeat surfski-kajakit, joilla taas nopeuden ansoista on mahdollista surffata loivalla isolla mainingilla. Merikajakki on jotain näiden välistä, kompromissi ominaisuuksista. Joko hidas ja kankea tai riittävän ketterä ja nopea, riippuen melojan näkemyksestä, tekniikasta ja tavasta harrastaa merimelontaa.
Maailmalla ja myös Suomessa on päätään nostanut merikajakilla puljaus vähän samaan tapaan kuin koskessa puljaus. Tarkoitus onkin melontalenkin sijaan hakeutua paikkaan, missä on sopivia aaltoja surffailulle. Tähän on varmasti vaikuttanut merimelonta dvd:t kuten This is the sea-sarja, joissa merimelonta kuvataan dynaamisena ja vauhdikkaana harrastuksena, unohtamatta upeassa luonnossa liikkumista. Britteinsaarilla ja Brittiläisessä Kolumbissa merikajakilla surffaillaan vuoroveden luomissa isoissa aallokoissa ja seisovissa aalloissa. Osittain paikat ovat samoja, joissa koskimelojat melovat. Vuorovesiolosuhteissa on mahdollista hakea sopivaa aaltoa juuri merikajakille, koska virtausnopeus muuttuu tunti tunnilta kiihtyen ja hidastuen, muuttaen seisovan aallon luonnetta aggressiivisesta möyhystä sileäksi aalloksi. Allekirjoittaneella on kokemusta lähinnä Pohjois-Walesistä ja Angleseystä, joista löytyy osa maailman tunnetuimmista meripelipaikoista. Melominen näissä olosuhteissa on kerrassaan upeaa ja välillä vähän liiankin jännittävää. Suomen olosuhteissa, kun ei pääse melomaan astetta isommissa aalloissa ainakaan säännöllisesti. Angleseyssä on suunniteltu tukku merikajakkeja, jotka ovat aallokko-ominaisuuksiltaan erinomaisia. Kun on käynyt melomassa samoissa vesissä, ymmärtää miksi tietynlaisia ominaisuuksia kajakeista löytyy. NDK/SKUK:t, Rockpoolit ja Tideracet ovat kokoisin näistä vesistä.
Perusteita
Merikajakilla tehokas ja taloudellinen melominen reippaassa myötätuulessa vaatii kokemusta, tekniikka ja taitoa lukea, mitä ympärillä/edessä tapahtuu. Aaltojen tehokas hyödyntäminen on sitä helpompaa, mitä reippaampaa perusvauhtia pystyy ylläpitämään. Jos aktiivisesti pyrkii ottamaan aaltoja, on myötätuulimelonta oikeastaan todella rankkaa, toisaalta matka taittuu myös nopeasti.
Kohtuullisen nopea, suuntavakaa ja peräsimellinen tai evällä varustettu kajakki on varmasti helpoimpia vaihtoehtoja aloittaa harjoittelu. Suuntavakaus ja peräsin/evä helpottavat asiaa huomattavasti, koska terävämmät aallot pyrkii aktiivisesti kääntämään melojan poikittain aaltoihin nähden. Aluksi tilanteeseen on vaikeaa reagoida riittävän nopeasti melalla. Taitojen kehittyessä mela on kuitenkin huomattavasti monipuolisempi työkalu, kuin peräsin. Varsinkin jos on taitoa kallistaa kajakkia melankäytön yhteydessä.
Mitä nopeampi kajakki on, sen kovempaan vauhtiin se on piiskattava, ennen kuin se irtoaa surffiin. Tämä tarkoittaa sitä, etteivät kaikki melojat välttämättä kykene hyödyntämään saman kajakin ominaisuuksia, millä paikallinen kuntohirmu kehuu saavansa pitkiä liukuja. Lyhyempi tasapohjainen kajakki nousee surfiin siis alhaisemmalla nopeudella, mutta vaatii paremman aloituksen kiihdytyksessä. Taitava meloja jättää sopivissa olosuhteissa hitaammalla kajakilla nopeammat kajakit taakseen. Sopivat olosuhteet ovat avain asemassa mielekästä surffauskokemusta haettaessa. Hyvänä harjoittelupaikkana toimii madaltuva alue, mihin tulee selkäveden suunnasta isohkoja aaltoja tuulisena päivänä. Madaltuva pohja tekee aallokosta hieman normaalia jyrkempää ja kookkaampaa. Tällainen ympäristö on omiaan merikajakilla surffailuun.
Seuraavassa on kokemukseen ja hieman teoriaankin pohjautuvia näkemyksiä merikajakilla surffaamisesta. Kyseessä on yhden melojan näkemyksiä asiasta mikä on kaikkea muuta kuin yksinkertaista ja helposti eriteltävissä. Kajakkeja on erilaisia, eikä yhtä oikeaa tekniikkaa ole yleisesti kaikille kajakeille ole olemassa. Allekirjoittanut on hankkinut kokemuksensa seuraavilla kajakeilla, listalta valitettavasti puuttuvat nopeimmat kajakit muutamaa kokeilua lukuun ottamatta : Tiderace xcite, NDK explorer, NDK Romany ja Romany RM, Point 65 xp, Skim differ, P&H capella, P&H quest, P&H cetus, Valley nordkapp.
Mela surffailuun
Lyhyt suurella pinta-alalla varustettu mela toimii parhaiten surffailussa. Lyhyt mela (+- 205cm) on nopea ja ketterä käsitellä. Lyhyempi varsi tehostaa kiihdyttämistä ja isoa pinta-alaa tarvitaan, niin kiihdyttämisessä kuin kajakin hallinnassa. Kuppimela toimii varmasti sen hallitsevalle, se kuitenkin rajoittaa hieman tekniikkavalikoimaa. Surffatessa melalla leikataan vettä kohtuullisen usein, mikä ei vain luonnistu kuppimelalla yhtä helposti. Kuppimelalla melovat kuitenkin hallitsevat usein melansa ja selviytyvät samoista tilanteista kuin perinteisellä lavalla melovat. On siis väärin sanoa sitä soveltumattomaksi tiettyihin olosuhteisiin.
Aallon kiinni ottaminen ja aallokon lukeminen
Alkuun haasteena on yksinkertaisesti oppia aloittamaan kiihdytys sopivasti, jotta aallon saa kiinni. Se, että meloo myötätuuleen ja satunnaisesti aalto työntää eteenpäin ei vielä ole surffaamista. Alle metrin aallokko on hyvä lähtökohta, koska aallon koon kasvaessa myös aallon nopeus kasvaa, mikä hankaloittaa tilannetta harjoittelun alkuvaiheessa.
Aaltoja tulisi opetella lukemaan niiden selkäpuolelta. Salaisuus piilee siinä, että aallokko muodostuu aina aaltoryhmistä. Aaltoryhmän nopeus on puolet yksittäisen aallon nopeudesta. Aaltoryhmä luo satunnaiset isot ryhmissä tulevat aallot ja sama syy on varmasti pohjana sanonnalle ”joka seitsämäs aalto on se iso aalto”. Meloja siis kykenee saamaan kiinni aaltoryhmän, eikä ole syytä odotella takaa saapuvia isoja aaltoja. Eri tilanne on rannan lähellä surffattaessa ,missä odotellaan sopivaa aaltojen sarjaa. Ei kuitenkaan tässäkään tilanteessa ole kiire ensimmäisen aallon eteen, vaan kannattaa antaa ensimmäisten mennä ohi ennen kuin singahtaa perään. Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, niin isompi aallokko järjestäytyy kohdatessaan pohjan, mikä taas luo hieman erilaiset olosuhteet aaltojen kiinniottamiselle. Kyse siis on aaltojen ja olosuhteiden lukemisesta.
Kun keulan edessä oleva aalto ”murtuu” tai pikemminkin tekee pienen vaahtopään, on aika kiihdyttää täydellä teholla. Tässä tilanteessa on ”sama” aalto nousemassa kajakkisi alla ja tarvitset vauhtia saadaksesi siitä surffin. Aaltojen selkäpuolelta tämä ei ole vaikeaa tunnistaa, kunhan vain oivaltaa tilanteen. Usein näkee melojia, jotka kiihdyttävät kun ovat jo vaahtopään edellä, siitäkin tilanteesta voi töytäisyn saada, mutta ei koko energiaa, mitä olisi saatavilla vaahtopään takapuolella. Samaten ohje, ”että kiihdytetään kun aalto nostaa kajakin perää”, toimii ainoastaan isojen murtuvien aaltojen kohdalla, ei niinkään syvässä vedessä. Taitava melonnan ammattiopettaja kykenee kertomaan vierestä, koska oppilaan tulee kiihdyttää ja on hauskaa kuunnella riemun kiljahduksia onnistumisen merkiksi.
Yksi perusasia edellisessä tilanteessa on tehokas perusmelonta. Jos eteenpäin melonta tekniikka ei ole kohtuullisella tasolla, on turhauttavaa koittaa saada aaltoja kiinni. Kajakkia on kyettävä kiihdyttämään tehokkaasti, jotta surffaaminen on yksinkertaisesti mahdollista. Ei tarvitse olla mikään supermeloja, mutta vauhtia olisi kyettävä reilusti lisäämään siitä normaalista melontavauhdista.
Kun surffin saa, luultavasti keula pyrkii joka oikealle tai vasemmalle. Kiihdyttäessä lyhyet rungon lähellä kulkevat vedot voivat auttaa, koska usein viimeinen kiihdyttävä veto poikkeuttaa kajakin hyvältä linjalta ja surffi karkaa sivulle. Tämän takia peräsin ja evä auttavat alkuun harjoittelua ja ennen kaikkea luovat mukavampia onnistumisen elämyksiä. Jos kajakki lähtee jompaankumpaan suuntaa, ei alkuun kannata liikaa laittaa hanttiin. Merikajakki ei tietystä pisteestä enää oikene millään tempulla eli aluksi kannattaa vain antaa mennä. Taidon kasvaessa evää tai peräsintä ei tarvitse, eivätkä ne oikein sovellu ainakaan isoissa ja murtuvissa aalloissa surffailuun.
Hyvissä olosuhteissa on merikajakilla mahdollista ottaa useampia peräkkäisiä aaltoja. Tämä vaatii ennen kaikkea aallokon lukemista ja vauhtia. Yleisesti ottaen mitä nopeampi kajakki, sen helpommin se säilyttää vauhtinsa ja mahdollistaa pitkät surffit. Avain on kuitenkin aallokon lukeminen tai kovakunto ja jatkuva kovan vauhdin ylläpitäminen. Molempien osuessa kohdalle, mennään surffisuksilla käsittämättömän kovaa myötätuuliosuuksilla maailman merillä.
Pystyssä pysyminen
Isommissa aalloissa yleisin kaatumisen syy on kajakin kääntyminen poikittain aaltoihin nähden. Kun suuntaa koitetaan korjata väkisin melaperäsimellä, on painopiste aallosta poispäin ja kaatuminen tapahtuu silmänräpäyksessä, kun tietyn pisteen yli mennään. Aluksi kannattaakin opetella kallistamaan kajakkia aaltoon päin heti kun tuntee tilanteen karkaavan käsistä. (Isommissa aalloissa taas kannattaa kaartaa sivulle, koska aallon murtuessa, se muuttuu liian jyrkäksi merikajakille ja todella isoissa olosuhteissa voi seurauksena olla kajakin sukeltaminen ja pomppaaminen tikkusuoraksi pystyyn koko pituudeltaan. Tätä tosin nykyään myös tavoitellaan maailmalla.)
Kallistettaessa aaltoon päin, kallistamista johtaa pää ja muu vartalo seuraa. Kajakki siis pysyy suorassa vartaloon nähden. Ei siis samoin kuin kajakkia ohjattaessa normaali olosuhteissa. Mela pidetään alatukiasennossa kyynärpäät ylöspäin. Jos kohdalle tässä tilanteessa sattuu murtuva aalto, ei tarvitse kuin pitää asento ja painopiste aallon suuntaan. Rannan läheisyydessä tai matalikolla voi kohdalle sattua isompi aalto, joka vaatii ylätuen käyttöä. Se on yhtä yksinkertaista. Mela ylätukiasennossa ja otetaan aalto vartalolla vastaan painopiste reilusti aallossa. Kun aalto hellittää seuraavassa hetkessä, noustaan ylös. Tämä luonnollisesti vaatii jo aika tavalla osaamista ja eskimon hallinnan. Teknisesti tilanne on yksinkertainen, psyykkisesti taas erittäin jännittävä ainakin alkuun.
Ylätuessa ei tarvitse kurotella pitkälle, vaan kyynärpää pidetään lähellä vartaloa koko ajan. Jos ylätukea erehtyy koittamaan aallosta poispäin kaaduttaessa ojennetulla kädellä, on jo suuri todennäköisyys saada olkapää pois paikaltaan. Tämän takia ylätuessa ei koskaan kurotella mihinkään.
Surffin hallinta
Merikajakin hallinta sille sopivassa murtuvassa aallossa on todella haastavaa. Kajakki itsessään ei tarjoa kovin helppoja ratkaisuita tilanteeseen, vaan kyse on enemmänkin siitä että ymmärtää kajakin rajallisuuden ja toimii sen mukaan. Se ei tarkoita sitä etteikö tilanne olisi hallittavissa ja etteikö kajakilla kykenisi surffaamaan, vaan lähtökohtaisesti on kyettävä ennakoimaan tilannetta mahdollisimman paljon etukäteen ja toimimaan sen mukaan. Seuraavassa on perusasioita eriteltynä, jotka toimivat niin pienemmässä aallokossa surffailussa kuin isommissa olosuhteissa. Käytännön harjoittelun kautta syntyy tuntuma tilanteeseen, eikä surffatessa käytännössä liikoja ehdi ajattelemaan.
Istuma-asento
Perus istuma-asento on normaali pysty melonta-asento. Usein surffi luo tarpeen nojata taaksepäin, mikä saa kajakin perän kaivautumaan syvemmälle aaltoon haitaten suunnan korjaamista entisestään. Toiseksi lantiota ei kykene käyttämään taaksepäin nojattaessa vaan se lukittuu, mistä ei ole mitään iloa. On tilanteita, missä kuitenkin taakse nojaaminen on luontevaa, mutta lähtökohtaisesti sitä tulisi välttää. Paremminkin painopisteen pitäminen mahdollisimman edessä auttaa asiassa.
Melaperäsin ja sen muunnelmat
Melaperäsin-alatuki
Melaperäsin tai oikeastaan melaperäsin-alatuki yhdistelmä on perustekniikka millä tilannetta pääsääntöisesti koitetaan pitää hanskassa. Tässä melan lapakulmaa käännetään niin, että siitä saadaan sekä tukea, että kääntävää voimaa. Tähän tekniikkaan liittyy luontevasti kajakin kallistaminen melan puolelle. Tällä tekniikalla kajakkia voi koittaa korjata kulkemaan suoraan tai kaartaa oikealle tai vasemmalle.
Pysty melaperäsin
Pystymelaperäsin tarkoittaa uudempaa tekniikkaa, missä normaalin asennon sijaan varsi pidetään pystymmässä, lapa on vedessä heti vartalon takana ja lapa on tavallista syvemmällä vedessä. Tästä asennosta on tehokasta kammeta kajakkia. Erityisesti se toimii, kun kajakki on juuri irronnut surffiin ja on vielä aallon päällä keula ja perä ilmassa. Tässä tilanteessa pitkäkin kajakki kääntyy erittäin nopeasti ja onkin kyettävä heittämään mela toiselle puolelle nopeasti käännöksen tapahduttua. Ongelmana on tässä tilanteessa liiallinen vauhdin jarruttaminen ja aallolta putoaminen. Tuntuman kasvaessa vauhtia kuitenkin kannattaa aluksi jarruttaa, jotta suffaava kajakki nousee ylemmäs aallolla ja saadaan suunta korjattua heti alkuunsa. Tästä parilla vedolla ja painopisteen eteen viemisellä kajakki voidaan ”tipauttaa” liukuun. Tämä vaatii kuitenkin jo todella hyvää tilanteen perushallintaa ja tuntumaa.
Offside melaperäsin / lapakuma ohjaus
Melaperäsimenkäyttö ”väärältä puoleta” on toimivatekniikka , mutta aika vaikea hallita luontevasti myötätuuleen melottaessa ja surffattaessa. Sen etu on nopeus heti perusvedon päätteeksi. Idea on siis kääntää peräsimen tavoin kajakkia pitämällä melaa vasemmalla puolella kuitenkin kääntäen kajakkia oikealle (”väärälle puolelle”).
Kun tekniikan osaa luotettavasti, pystyy siihen kallistamaan helposti, mikä entisestään tehostaa sitä. Tekniikka ei kuitenkaan ole kääntämisteholtaan perinteisen melaperäsin veroinen, mutta ehdottomasti nopeutensa takia hallitsemisen arvoinen.
Kertauksena vielä käännyttäessä oikealle: mela kajakin vasemmalla puolella, lapakulma auki ulospäin aavistuksen verran, varsi lähes pystyssä, kallistaen ulkokaarteen puolelle. Melan kajakista poispäin pyrkimystä vartalolla vastustamalla siis käännetään kajakkia.
Kallistaminen
Kajakin kallistaminen ja sillä ohjaaminen surffissa ei ole aivan yksi selitteistä. On tilanteita, missä kajakkia kallistetaan sisälle ja taas tilanteita, missä sitä kallistetaan ulospäin. Teoriassa, kun painopiste on keskellä runkoa ja kajakki liukuu tasaisella keskipohjallaan, se kääntyy sisälle kallistettaessa. Usein taas keula kyntää syvällä vedessä ja tässä tilanteessa ulospäin kallistaminen toimii. Nämä saattavat tapahtua yhtä aikaa osittain ja tilanne muuttuu jatkuvasti eli selkeää sääntöä on vaikea tehdä. Melatekniikat ovat kuitenkin se tärkein tekijä, kallistamalla vain tehostetaan liikettä.
Turvallisuudesta
Surffailtaessa porukalla suurin vaaran aiheuttaja on melontakaverit. Jos ei olla tarkkana, on erittäin helppo vahingossa surffata kaverin päälle. Itse olen törmännyt kaveriin, minuun on törmätty ja parhaimmillaan olen ollut päällekkäin kaverin kanssa samassa murtuvassa aallossa. Pitää siis pitää silmät auki ja huomioida muut parhaansa mukaan. Ongelmana on se että vaikka kaveri on kymmeniä metrejä edellä, voi hyvällä aallolla pyrähtää kaverin kiinni sekunneissa.
Kypärä kuuluu perusvarusteisiin surffauksessa. Ei ole kaukaa haettua osua kaveria oman kajakin nokalla päähän. Myös kaatumis- ja pelastautumistilanteissa kypärä suojaa uimaria. Matalikolla on yleensä kiviä, mitkä voi erottaa murtuvien aaltojen muodosta. Jos kohdalle sattuu sopivasti, voi aalto kaataa, mutta kaatuminen tapahtuu kiven yli. Vaarana on pohjakosketus eli kypärä päähän.
Muuten normaalit melontavarusteet ja turvallisuusohjeet pätevät tässäkin.
Pareittain melominen on hyvä konsti jakaa porukkaa. Parit antavat toisilleen tilaa ja parin sisällä pidetään toista silmällä.
Ohjattuja kaupallisia harjoituksia on nykyään tarjolla, mikä mahdollistaa hallitun ja turvallisen tutustumisen aallokkoon. Samalla saa ammattitaitoista opetusta asiasta, missä opittava ei koskaan lopu.
Jose Lahtinen
