Kun Suomessa on talvi kylmimmillään, on maapallon toisella puolella melontakausi parhaimmillaan. Jos jaksat istua 25 puuduttavaa tuntia lentokoneessa mennen tullen, Uusi Seelanti palkitsee sinut yhtenä maailman upeimmista melontakohteista. Voi nauttia sekä meri- että koskimelonnasta ainutlaatuisen kauniissa maisemissa. Kristallinkirkkaat joet virtaavat maalauksellisen luonnon keskellä ja meriretkien kohteena on jylhiä vuonoja ja hiekkarantaisia kansallispuistoja.
Mieleenpainuvia kohteita on sekä eteläsaarella että pohjoissaarella. Turisteille suunnattu palvelutarjonta keskittyy pääosin merimelontaan. Joilla ja koskissa toiminta kohdistuu enimmäkseen kumilauttailuun (rafting) sekä muihin seikkailulajeihin. Koskimelonta kajakeilla on vaativuutensa vuoksi pienen piirin harrastus ja alan kaupallisesta tarjonnasta vastaa vain muutama yritys.
Koskimelontaa Buller-joella
Eteläsaaren koskimelonnan keskus on Buller-joen valuma-alueen keskellä sijaitseva 500 asukkaan kylä, Murchison. Siellä toimii Uuden Seelannin johtava kajakkikoulu, New Zealand Kayak School. Kursseja on alkeiskurssista ja naismelojien erikoiskurssista alkaen erilaisille tasoille ja ryhmille, mukaan lukien freestyle ja melontaturvallisuus.
Itse osallistuin keskiasteen kurssille. Hinnat olivat kohtuullisia: neljän päivän kurssi kalustoineen ja majoituksineen maksoi noin 250 euroa. Yrityksen omistaja, Mick Hopkinson on maan koskimelonnan arvostettu veteraani. Kursseja järjestetään joulu – maaliskuun välisenä aikana. Opetus on pätevää, ryhmät kansainvälisiä ja pieniä (yksi opettaja/3-4 oppilasta). Melontakeskuksessa on tarjolla monenlaisia kalustovaihtoehtoja. Sekä vanhoja että uusia oppilaita tulee ja menee, tunnelma on rento, majoitus retkeilymajatyyppinen.
Melontakurssin päivä alkoi parin tunnin allasharjoituksella paikallisen koulun uimahallilla. Sitten siirryttiin jokiharjoituksiin. Kaiken tasoisia jokia on Murchisonin läheisyydessä runsaasti tarjolla. Painopiste oli oikean melontatekniikan hiomisessa hiljaa virtaavissa paikoissa, kakkosluokan reiteillä. Kaikki harjoitukset videoitiin ja käytiin opettajan kanssa läpi. Jokiretkien välissä opiskeltiin tekniikkaa myös opetusvideolta.
Viimeisenä kurssipäivänä laskimme Matakitaki-joella luonnonkauniin 5 km:n osuuden kauniissa kalliokanjonissa. Kävimme läpi kaikkea oppimaamme ja samalla nautiskelimme melonnasta parhaissa mahdollisissa olosuhteissa – hieno päätös kaikin puolin onnistuneelle kurssille. Suosittelen lämpimästi kajakkikoulua.
Abel Tasman kansallispuisto
Abel Tasman Kansallispuisto eteläsaaren luoteisnurkassa käsittää noin 50 km kaunista rannikkoa, jossa jylhät kalliot ja suojaisat hiekkarannat vuorottelevat. Suurin osa kävijöistä tutustuu puistoon mereltä käsin meloen. Alueella toimii 14 kanoottioperaattoria, joilla on kullakin kymmeniä kajakkikaksikkoja ja suuri joukko oppaita. Kanootteja voi vuokrata, jos pystyy vakuuttamaan operaattorin melontataidoistaan.
Useimmat melojat ostavat 1-3 päivän täyden palvelun pakettimatkan, johon sisältyvät oppaan palvelut, ruokailu ja tarvittaessa majoitus. Omassa 8 hengen ryhmässäni olin ainoa, jolla oli melontakokemusta, joten meno oli aikamoista kiemurtelua. Päivän melontamatka jäikin noin 10 km:iin. Kansallispuistosta on turha etsiä rauhaa, sillä kanootteja vilisee koko rannikon pituudelta ja useimmilla hiekkarannoilla on suorastaan tungosta. Myös rannalla kulkevaa polkua pitkin kiertää retkeilijöitä jatkuvana virtana. Kaikesta huolimatta mukava kokemus varsinkin kun sää oli aurinkoinen, maisemat kauniita ja meri lähes tyyni.
Taupo-järven ympäristö
Taupo-järven ympäristössä pohjoissaarella on useita hienoja melontajokia, joista tosin vain osalla järjestetään opastettua kajakkimelontaa. Tällä Uuuden Seelannin suurimmalla järvellä voi myöskin meloa tasaista vettä.
Alueen jokiurheilun keskus on kuitenkin Rotoroa, jonka tuntumassa on useita melontakohteita. Rotoroan helmi on kiistatta Kaituna-joen 1,1 km:n koskiosuus, johon sisältyy 14 koskea. Niiden joukossa on maailmallakin hyvin tunnettu 7 m:n hyväluontoinen putous, joka suurella todennäköisyydellä sylkäisee laskijansa kuohujen syleilystä ennen kuin happi loppuu. Sitä lasketaan kajakkien ohella kumilautoilla, boogie boardeilla, kelkoilla (sledge) ja vastaavilla, joten pientä ruuhkaa ei voi välttää. Se on tiettävästi korkein kaupallisesti (sekä kumilautoilla että kahden hengen kajakeilla) laskettu putous maailmassa. Pudotus tällä runsaan kilometrin adrenaliiniretkellä on 36 m. Rafting-yritykset sijoittavat jokiosuuden luokkaan 5, mutta koskimelonnan käsikirja arvioi vaikeusateeksi vaatimattomasti 3 – 4! Pitäkää varanne, kun suunnittelette koskiretkeä Uudessa Seelannissa, sillä paikallisilla on koskiluokituksessa oma skaalansa!
Queenstown – maailman seikkailupääkaupunki
Eteläsaaren eteläisessä päässä sijaitseva Queenstown kutsuu itseään maailman seikkailupääkaupungiksi. Siellä kehitettiin ensimmäisenä maailmassa kaupallinen benji-hyppy, ja siellä kiisivät jokia ylös ja alas kallioita hipoen ensimmäiset vesisuihkulla toimivat pikaveneet.
Nyt tämä entinen kullanhuuhtojien kaupunki on jännitystä elämäänsä kaipaavien seikkailuturistien pyhiinvaelluskohde. Monet seikkailuyrittäjät ja tuhannet eri alojen harrastajat tuntuvat kuitenkin mahtuvan hyvässä sovussa näihin maisemiin. Kun vaihdoin varusteita boogy boarding-retkelle, tuotiin 15 minuutin aikana 20 metrin päähän yli kymmenen helikopterilastillista kumilauttailijoita. Alueelta löytyy neljä bungy-hyppypaikkaa, joissa suurin pudotus pitkälle yli 100m, sekä suuri joukko rafting- ja jetboat-yrityksiä, kanjonikiipeilyä, varjoliitoa jne.
Koskimeloja saa Queenstownissa varoa vesisuihkulla kiitäviä muskeliveneitä, kumilauttoja, boogy-boardaajia sekä silloilta putoilevia benji-hyppääjiä ja taivaalla pörrääviä helikoptereita. Mutta alueen tunnetuimmat joet, Shotover ja Kawarau, ovat hienoja paikkoja, jos vain muiden seikkailijoiden sekaan uskaltaa. Koskiluokitus eri osuuksilla vaihtelee välillä 2 – 5, joten kaikille löytyy jotakin.
Martti Lariola
