Toukokuu on koskimelonnan huippusesonki Suomessa. Keväinen retki Itä-Suomeen antaa mahdollisuuden meloa kymmeniä hienoja tulvapuroja, jotka juhannukseen mennessä kuivuvat laskukelvottomiksi. Retken ajoituksessa on oltava tarkkana. Järvien jäät sulavat huhti-toukokuun vaihteessa ja tulvahuippu saavutetaan toukokuun alkupuolella. Me kiersimme viime keväänä Ylä-Savon ja Kuhmon kautta Pohjois-Karjalaan ja päätimme melontaretkemme Jongun Hujaukseen toukokuun 21 päivänä. Taidoiltamme kuulumme aloittelijoihin ja keskitason koskimelojiin. Viikon aikana säät vaihtelivat talven viimeisistä räntäsateista kevään ensimmäisiin hellepäiviin.

Iisalmen itäpuolella on useita hienoja jokireittejä, jotka soveltuvat hyvin sekä kajakki- että avokanoottimelojille. Kosket ovat pääsääntöisesti helppoja eivätkä vaadi tutustumista etukäteen. Näihin jokiin kuuluvat Raudanjoki – Matkusjoki, Nurmijoki, Tiilikanjoen yläosa, Keyritynjoki, Luostanjoki sekä Puntinjoki. Juuan lounaispuolella virtaa monille tuttu Vaikkojoki.

Pohjoisempana Ristijärven ja Hyrynsalmen maisemissa on useita jokia, kuten Tuomijoki, pari kappaletta Tervajokia, Kokkojoki, Mikitänjoki sekä Hiisijoki. Ämmänsaaren pohjoispuolella Hossassa on upeita jokia ja retkireittejä, joista kuvaus löytyy Hossan vesiretkeilyoppaasta. Kainuun monista joista saa perustiedot erinomaisesta Kainuun ulkoilukartasta (www.infokartta.fi/kainuu). Ennen retkelle lähtö on syytä varmistaa paikallisilta tietolähteiltä vesitilanne joissa ja järvissä. On myös syytä muistaa, että vesi on jäätävän kylmää ja edellyttää asianmukaista varustautumista, kuten märkäpukua.

Seuraavassa kuvataan joukko Ylä-Savon, Kuhmon ja Pielisen koillispuolen jokia, joista voi kukin rakentaa retken omien mieltymystensä mukaisesti. Talven hiljaiselon jälkeen on hyvä ottaa aluksi tuntumaa melontaan helpoilla jokiosuuksilla, ja siirtyä vähitellen vaativampiin koskiin. Joet soveltuvat sekä kajakkimelontaan että avokanoottimelontaan. Eräät koskista vaativat kuitenkin tekniikan hyvää hallintaa, eivätkä sovi aloittelijoille. Retki on hyvä päättää vuosittaiseen Jongun Hujaukseen, joka tänä keväänä järjestetään lauantaina, toukokuun 20 päivänä.

Nurmijoki, Ukonjoki

Nurmijoki virtaa Jyrkän Haapajärveltä etelään Koirakoskelle. Joen kaikki kosket ovat helppoja ja soveltuvat aloitteleville melojille. Retken voi aloittaa Jyrkän kylältä tai vaihtoehtoisesti Haapajärven tai Päsmärin eteläpäästä. Joen itäpuolelta kulkevalta tieltä haarautuu useita pikkuteitä reitin varrelle. Koskiosuus päättyy Kessuahon Mäkäräkosken mutkaan, jonne pääsee hyvin hakemaan kalustoa.

Jyrkän ympäristössä on muitakin mukavia melontakohteita. Laakajärven kylässä on kilometrin mittainen entisöity koski, jonka rantaan pääsee helposti kalustoa laskemaan ja nostamaan. Laakajärven itäpuolella Ukonjärvestä laskee kapea Ukonjoki lampiketjun kautta Suuri-Petäiseen – pieni tulvapuro parhaimmillaan!
Hyödyllistä tietoa:
Jyrkän Ruukilla kannattaa pysähtyä ja tutustua alueen historiaan. Jyrkän Matkailun (0440-743000) kautta löytyy helposti yöpymispaikka vaikkapa kylän retkeilymajasta. Paikan ystävällinen ja palveluhenkinen puuhanainen on Ella Juntunen (0400-346 911).

Keyritynjoki

Suunnistimme aluksi Ylä-Savon Rautavaraan, joka sijaitsee useiden useiden kiinnostavien tulvapurojen tuntumassa. Sieltä löysimme luonnonkauniin, erämaisen Keyritynjoen. Sopiva melonnan aloituspaikka on Saarisenjärven eteläpäässä oleva silta. Metsäautotien päästä kävelymatkaa on noin 200 m polkua pitkin. Helpot kosket seuraavat toisiaan hienossa korpimaisemassa. Suvantokohdat ovat lyhyitä. Alkuosuuden pisin koski on Saarikoski (700m/6m). Oiva tukikohta on Kalliokosken erätupa noin 6 km:n kohdalla (katso yhteystiedot ohessa). Vastapäätä oikella rannalla on laavu. Tällä luonnonkauniilla paikalla olevassa koskessa on pieni surffiaalto korkealla vedellä. Lyhyt mutta vauhdikas koski kämppärannassa päättyy kallioseinään, joka kuitenkin on helppo väistää. Runsaan kilometrin kuluttua koskiosuus päättyy. Joki kääntyy luoteeseen ja virtaa hyvällä vauhdilla korpimaisemien halki noin 5 km. Sitten seuraa muutamia helppoja koskia, kunnes tullaan Korkeakoskelle, joka edellyttää tutustumista oikealta rannalta etukäteen. Kosken pituus on 150 m ja yhteensä pudotusta noin 3m, joista 2 m ensimmäisellä 50 metrillä. Ajolinja on valittava huolella ja oikean rannan kivikkoja on väistettävä. Kokemattoman avokanoottimelojan on parasta ohittaa tämä kohta.

Korkeakosken jälkeen alkaa 5 km:n suvanto-osuus, joka jatkuu Pienikoskea lukuun ottamatta kohti Rautavaaraa. Meloja palkitaan kuitenkin yli kilometrin pituisella Pitkäkoskella ennen maantiesiltaa, jonka jälkeen 30 m:n päässä vasemmalla rannalla voi rantautua. Melonnan voi lopettaa myös 500m Korkeakosken jälkeen vasemmalle rannalle tulevan metsäautotien kohdalle. Joki on parhaimmillaan heti tulvahuipun jälkeen toukokuun puolivälissä, mutta yleensä laskukelpoinen juhannukseen saakka.
Keyritynjoki soveltuu hyvin sekä kajakki- että avokanoottimelontaan. Aloittelijoille joki sopii hyvin kokeneempien seurassa.

Joki jatkuu Keyritty-järven jälkeen Ala-Luosta-järvelle sekä edelleen Puntinjokena Ala-Siikajärvelle. Helppoja koskia on matkan varrella useita. Nämä osuudet jäivät meiltä odottamaan myöhempiä aikoja.

Hyödyllistä tietoa:
Hienossa paikassa Keyritynjoen varrella voi yöpyä Kalliokosken Erätuvalla. Seppo ja Soili Timonen, 041-4530059, www.team-era.com, auttavat tarvittaessa myös kaluston kuljetuksissa. Suosittelen lämpimästi!

Tiilikkajoen alaosa välillä Älänne – Korpinen

Tiilikanjoessa välillä Älänne-Korpinen on neljä taitoa vaativaa koskea ensimmäisellä kolmella kilometrillä. Niistä viimeinen, Vongankoski, on kiinnostavin. Se on lähes parin kilometrin pituinen, tulvalla vauhdikas koski. Maantiesillasta sata metriä eteenpäin on kosken vaativin osuus ja muutama iso kivi mahdollistaa tekniikan harjoittelun. Vongankoskella harrastetaan keväisin slalom-melontaa. Kosken rannalla on pysäköintialue ja kajakin kantaminen käy vaivatta rannan polkuja pitkin. Vauhdikkaan alun jälkeen koski muuttuu helpoksi ykkösen koskeksi. Vongankosken jälkeen joki mutkittelee aluksi mahtavan hiekkaharjun reunaa ja sitten alavampia maita noin 8 km Korkeakoskelle Varpaisjärven tien tuntumaan. Osuudella on useita rantautumispaikkoja. Korkeakosken oikeassa väylässä on laskukelvottomia sementtirakenteita. Vasen väylä on liian kivinen ja jyrkkä ja siksi melontaan sopimaton. Osuuden alkupään koskevat soveltuvat kajakkikalustolle. Avokanootit on syytä laskea vesille vasta Vongankosken alkuosan jälkeen.

Ristijärven Tervajoki

Tervajoki virtaa noin 20 km:n matkan Tervajärvestä länteen komeiden korpimetsien läpi Ristijärven kirkonkylän tuntumaan. Melonta aloitetaan Tervajärven länsipään metsäautotien sillalta. Tervajoki on tulvallakin vähävetinen ja vaatii jatkuvaa kivien väistelyä. En suosittele avokanootille. Reitin ensimmäisellä puoliskolla lukuisat pienet kosket vuorottelevat suoperäisten suvantojen kanssa. Noin 8 km:n kohdalla on ränsistynyt taukopaikka, josta parin sadan metrin jälkeen on varottava ajautumasta vaaralliseen Louhenkoskeen. Siinä joki putoaa kalliorotkossa portaittain noin 6 m sadalla metrillä ja jatkuu sen jälkeen melontakelpoisena, mutta kivisenä. Louhenkoskesta noin neljän kilometrin päässä on Ristijärven Erän savottakämppä, jonka rannassa on sopiva taukopaikka. Joen loppuosa on valtaosin suvantoa, joka päättyy maantiesiltaa edeltävään Pitkäkoskeen. Sillan juureen on sopiva rantautua, ellei halua meloa hitaasti virtaavaa jokea kohti Koskenkylää.

Hyödyllistä tietoa:
Viitostien varrella Ristijärven tuntumassa sijaitsee Ristijärven Pirtti, josta saa ystävällistä palvelua edullisesti. Yhteys Hilkka Heikkinen, 050-4078009, www.ristijarven.pirtti.fi

Kiekinjoen alaosa Puuranjärvi – Toivonkoski

Kiekinjoki-Hukkajoki lähtee Kivi-Kiekki-järvestä Kuhmon kunnan itäiseltä reunalta rajan tuntumasta. Joki kiemurtelee useiden pienten järvien ja niiden välissä olevien joki- ja koskitaivalten kautta kohti Kiekinkosken taajamaa. Osuuden kosket ovat kuuleman mukaan helppoja ja laskukelpoisia sekä kajakilla että avokanootilla. Hukkajärvestä alkaa noin 10 kilometrin pituinen järvitaival, joka päättyy Kiekinkosken lounaispuolella Mäntyjärveen. Sen jälkeisestä Puuranjärvestä alkaa hieno noin viiden kilometrin pituinen vauhdikas koskitaival. Ensimmäisenä tulee vastaan Ankapuura, jossa on järjestetty koskisyöksykisoja ja joka on syytä tutkia rannalta. Korkealla vedellä Ankapuura on helposti laskettavissa, mutta vaatii koskimelontakokemusta ja tekniikan hallintaa. Seuraavat kosket ovat helpohkoja, mutta ajoittain tulee korkeita aaltoja vastaan. Osuuden loppupuolella on oikealle kiertyvässä mutkassa lyhyt, mutta vauhdikas koski, joka on syytä käydä katsomassa etukäteen. Kiekinjoki soveltuu laskettavaksi sekä avokanootilla että kajakilla. Aukkopeite tai ilmapussit ovat kuitenkin tarpeen avokanooteille.

Hyödyllistä tietoa:
Maire ja Pentti Huotari, Kiekinkosken lomamökit, 08-658019, tarjoavat melojien käyttöön useita hyvin varustettuja mökkejä melontareitin varrelta.

Jongunjoki

Itäisen Suomen ehkä suosituin erämelontakohde on useimmille melojille tuttu Jongunjoki. Vuosittain järjestettävä Jongun Hujaus oli jälleen kerran mieleen painuva koskimelojien tapahtuma. Aurinkoinen kevätsää lämmitti mukavasti. Osanottajia oli noin 60 ja viime vuosia kovemmasta tulvasta huolimatta Hiidenportissa ui vain kolme osanottajaa. Kuohuva Aittokoski kruunasi meidänkin melontaretkemme. Tämä 28 km:n ja runsaan kolmenkymmenen kosken jokiretki puolustaa hyvin paikkaansa keväisen koskimelontakauden avauksena.

Hyödyllistä tietoa:
Lieksan Melojat yhteistyössa alueen yrittäjien, Erästely Ky:n (Arto Räsänen, 0400-271581, www.erastely.com) ja Erämatkailu Piiraisen (Urpo Piirainen, 0400-219 197, www.erapiira.fi) kanssa hoitavat majoituksen ja muut järjestelyt totutulla taidolla ja rutiinilla. Jongunjoesta on ilmestynyt uusi melojille tarkoitettu kartta, jota saa tilata näiltä kahdelta yritykseltä. Yritysten kotisivuilta löytyy myös melontareittiselostus.

Kokemus Itä-Suomen tulvapuroista oli kaikin puolin myönteinen. Päätimme palata näihin maisemiin tänäkin keväänä ja tutustua muutamaan uuteenkin jokeen. Erityisesti on mielessä Nurmes-Kuhmo-tien tuntumassa virtaavat Kujankijoki, Palojoki ja Saramojoki. Jos aikaa riittää, on tarkoitus käydä melomassa myös tulvivat Ruunaan kosket.

06.03.2006/Martti Lariola