Perinteisesti merimela on pitkä(220CM). Pitkä mela toimii matalalla tekniikalla melottaessa ja monesti kuulee puhuttavan matalan tekniikan eduista tuulessa. Pitkä mela antaa vipuvartta kääntää kankeaa kajakkia. Melatukea on periaatteessa enemmän ja eskimo voi olla samasta syystä helpompi tehdä pitkällä melalla.
Melan pituuden muuttamista voidaan rinnastaa polkupyörän vaihteiden vaihtamiseen. Pitkä mela = iso vaihde ja lyhyt mela = pieni vaihde. Sama vaikutus on lapakoon kasvattamisella ja pienentämisellä.
Merellä tuuli on vastuksista suurin ja muuttuva. Melontavauhtia voi aina hidastaa, mutta tuuli ei anna armoa isolla selällä.
Lyhyen melan suurin etu on kevyempi veto eli suurempi teho vastatuulen kanssa taisteltaessa(polkupyörä ylämäessä). Hyvällä säällä se tarkoittaa nopeampaa rytmiä verrattuna pidempään melaan, mutta tämä ei ole ongelma, koska elimistö jaksaa paremmin nopeatempoisempaa ja kevyempää rasitusta kuin hidasta ja raskaampaa rasitusta. Totuttelua nopeampi rytmi luonnollisesti vaatii.
Lyhyt mela nostaa luonnostaan tekniikan pystymmäksi, mikä ei ole huono asia. Tuulessa tai hyvällä säällä meloessa pystympi tekniikka on tehokkaampaa kuin matala tekniikka. Ylävartalo muodostaa suurimman ilmanvastuksen, eikä lapojen ilmanvastus ole kovin oleellinen. Kovassa puuskassa voikin painaa ylävartalon etukanteen ja jatkaa melomista näin pahimman puhurin ajan. Kajakkia hallitaan tekniikalla ja vartalolla, eli hyvä tekniikka kompensoi nopeasti lyhyemmän vipuvarren haitan. Lyhyt mela on nopea ja ketterä käyttää vauhdikkaassa surffailussa, aivan kuten koskimelonnassa.
On olemassa erilaisia merilapoja ja usein näihin liitetään pienempi ilmanvastus tuulessa. Kuitenkin on aina tärkeintä, mitä lapa tekee veden alla ollessaan eikä ilmassa ollessaan. Lapakulmaa kokeiltaessa ei myöskään kannata murehtia tuulen vaikutuksesta turhan paljoa.
Kilpamelonnassa on varmasti paras tietämys optimaalisesta melan pituudesta. Oma vähäinen kokemus kilpakajakista on tuonut tunteen, että 205cm mela on liian lyhyt, koska kajakki lähtee nyökkimään ja kilpakajakin tasainen kulku on tärkeä asia. Merikajakilla taas ei mielestäni ongelma ole yhtä iso. Varsinkaan kun kovassa tuulessa ei hätyytellä runkonopeuksia eli kevyt veto tuntuu oleellisimmalta asialta.
Kannattaa siis kokeilla eri pituisia meloja ennakkoluulottomasti. Lähtökohtaisesti pitkälle henkilön ei kannata valita liian lyhyttä melaa ja toisinpäin.
Jos haetaan mahdollisimman kovaa vauhtia, kannattaa etsiytyä kilpamelontavalmentajan juttusille melan pituutta haettaessa. Merelle kovassa tuulessa surffaillessa taas itsellä on tällä hetkellä 198-200cm mela ja olen 180cm pitkä. Hyvällä säällä taas saatan valita hieman pidemmän melan.
Jose Lahtinen
