Yleistä

Pelastautumistaito on yksi melojan perustaitoja. Näiden harjoitteluun kannattaa käyttää aikaa säännöllisesti. Harjoittelulla luodaan varmuutta, jota tarvitaan tositilanteessa. Todellinen tilanne sattuu luultavasti väsyneenä ja hankalissa olosuhteissa. Tällöin tarvitaan rutiinia toiminnassa.

Myös esimerkiksi aallokkomelonnan harjoittelussa kaatumiset kuuluvat asiaan ja turvallisuus tilanteisiin luodaan pelastautumistaidolla. Vähintäänkin ohjaajan on oltava pätevä hoitamaan tilanteita, joissa pelastautuminen tapahtuu haastavammissa olosuhteissa. Pelastautumisen hallitseminen hyvin mahdollistaa tehokkaan toiminnan vaikka uimari ei olisikaan kokenut meloja. Harjoittelun tavoite tulisi aina olla tilanteen hallinta sillä tasolla, että kykenee opastamaan kokemattoman uimarin tehokkaasti kajakkiin. Apua voi joutua antamaan, vaikkei olisikaan ohjaaja ja ohjaaja voi tarvita apua, vaikka olisi kuinka taitava tahansa.

Pelastajana toimiminen

Pelastajan tehtävistä saa varmasti kaikkein erheellisimmän kuvan uimahalliharjoituksissa tai laiturin vieressä, seuran vajalla.
Usein korostetaan pelastautumisen hankaluutta aallokossa. Erityisesti pelastajan tehtävät muuttuvat haastaviksi aallokossa ja kovalla tuulella. Kajakkiin könyäminen ei varsinaisesti ole sen kummempaa aallokossa, kunhan avustaja vaan on tilanteen tasalla.

Moni meloja kykenee varmasti melomaan aallokossa ja tuulella suoraa linjaa pitkin, mutta on eri asia tehdä tiukkoja käännöksiä kajakilla tai asemoida kajakki puolen metrin tarkkuudella tiettyyn paikkaan vaahtopäisellä merellä. Tässä tilanteessa kysytään siis kajakin käsittelytaitoa.

Suoraviivainen ja yksinkertainen toiminta tuottaa nopeimman tuloksen. Ei kannata takertua yksityiskohtiin, vaan tavoite on saada uimari kajakkiin. Kajakki lähestytään suoraan kohti, uimari pyydetään kääntämään kajakkinsa oikeinpäin ja tukeudutaan hänen kajakkiin heti kun mahdollista. Aina jos mahdollista pelastaja kutsuu itselleen avustajan tilanteeseen. Avustajalle voi antaa kaikki melat ja hän antaa lisätukea pelastautumiseen. Tuettaessa kiipeämistä omalla painolla maataan tuettavan kajakin päällä ja otetaan tukeva ote kajakin istuma-aukosta tai kansiköysistä. Tukemista jatketaan niin kauan, että aukkopeite on kiinni, melojalla on mela kädessä ja hän on henkisesti valmis jatkamaan. Pelastajan tulee arvioida voiko kajakista päästää irti, vai näyttääkö melojan naama siltä, että hän on katollaan seuraavan aallon kohdalle sattuessa.

Pelastajan on aina arvioitava kykeneekö hän tehtäväänsä. Käytännössä esimerkiksi 50kg painoisen melojan voi olla aika haastava tukea yksin 100kg melojan kyytiin nousua. Ei se mahdotonta ole, ja jos kokemuksesta tietää homman onnistuvan, niin siitä vaan.

Pelastaja on tilanteen johtaja ja käskee uimarin toimia haluamallaan tavalla. Uimari kannattaa pyytää oman kajakin keulaan odottamaan, jos kajakin aikoo tyhjentää. Pelastaja voi käskeä myös uimarin odottamaan avustajan saapumista. Tässä tilanteessa pitää olla napakka ja ehdoton.

Kajakin tyhjentäminen

Kajakin tyhjentäminen pelastajan toimesta on mahdollista, jos olosuhteet sen sallivat. Pelastajan täytyy tällöin päästä kajakin keulaan käsiksi. Kaatunut kajakki käännetään uimarin toimesta oikeinpäin. Näin kajakki on helppo vetää keulasta omsn kajakin kannelle. Kajakista otetaan kiinni keulasta kannen yli kajakin puoleisella kädellä ja kajakki on kyynärtaipeessa ulommassa kädessä. Tyhjennys tapahtuu kajakkia itseensä päin kääntämällä.

Raskas kajakki voi olla helpompi tyhjentää näyttävästi omaa kajakkia hyväksikäyttäen. Tyhjennettävä kajakki tuodaan oikeinpäin oman kajakin kannelle ja otetaan kiinni molemmilla käsillä keulan kansinaruista. Tästä pelastaja kaatuu selälleen pitäen naruista kiinni samalla kääntäen tyhjennettävän kajakin nurinpäin. Oman kajakin kylki nostaa tyhjennettävää kajakkia sen verran, että suurin osa vesistä valuu pois. Noustaan ylös ja jatketaan toimia. Tämä tekniikka kuulostaa varmasti aika tempulta, muttei ole kovin kummallinen. Vaatii toki harjoittelua, eikä ole rajun merenkäynnin juttu. Tekniikassa ei tarvitse varsinaisesti nostaa painavaa kajakkia missään vaiheessa, mikä on tekniikan hyväpuoli.

Pumppaamalla tyhjentäminen on hyvä vaihtoehto. Eikä siinä teknisesti ole mitään kummallista. Aukkopeitteen kauluksesta tyhjentäminen on mahdollista, jos varusteet sen sallivat. Kuitenkin kaikissa laadukkaammissa melonta-anorakeissa aukkopeite on takin tunnelissa eli tämä ei käytännössä ole mahdollista. Merenkäynti saa olla aikamoinen, ennen kuin se jatkuvasti heittää vettä kajakin aukosta pumppaamisen yhteydessä. Toki sopivan aallon saapuessa täydellisellä ajoituksella kohdalle, kajakki on täynnä vettä sekunnissa. Tällöin luultavasti ongelmista suurin ei ole vesi kajakissa. Riittää kun saa pahimmat vedet ulos ja sen jälkeen pyritään siirtymään paikaan missä pumppaaminen voidaan hoitaa loppuun. Jalkatoimisen pilssipumpun edut ovat kiistattomat tässä tilanteessa. Niitä soisikin näkevän kajakeissa useammin.

Skuuppi / väsyneen henkilön pelastaminen

Skuupilla tarkoitan tajuttoman henkilön pelastamista kajakkiin. Harjoittelussa kannattaa panostaa väsyneen henkilön pelastamiseen enemmän kuin tajuttoman. Se on silloin erinomaisen käyttökelpoinen, kun uimari ei ole aivan toimintakyvytön. Tajuttoman henkilön pelastaminen on mahdollista kahden pelastajan voimin, mutta on erittäin hankalaa ja vaatii paljon harjoittelua toimiakseen oikeasti.

Tekniikassa lähtöasento on meloja kajakkinsa vieressä kellumassa jalat kohti keulaa. Pelastettavan kajakki käännetään kyljelleen ja täytetään vedellä mahdollisimman hyvin. Lasti kajakissa auttaa tilannetta. Tyhjä ja leveä laipiollinen peruskajakki voi olla todella kinkkinen, koska hyvin leveän kyljellään olevan kajakin yli voi olla vaikeuksia ylettää toimimaan.

Pelastettavan jalat uitetaan sisälle ja hänen takapuoli pitäisi saada penkkiin tai lähelle sitä. Pelastettavan on maattava takakannella ja hänet kiskotaan liivistä ja vaatteista oikeinpäin. Tässä tekniikassa avustaja on arvokas. Hänestä on merkittävä apu kääntämisessä.

Tajuttoman henkilön kohdalla ensimmäinen asia on turvata hengitystiet. Jos hän makaa vedessä kasvot, on hänet käännettävä mitä pikimmiten. Jos tilanteessa päätetään koittaa siirtää hänet kajakkiinsa, kannattaa avustaja olla paikalla. Homma toimii samalla tavalla kuin edellä, luonnollisesti velttoa vartaloa ei ole kovin helppo käsitellä. Hankala paikka tulee, kun kääntäminen on onnistunut. Pelastettava helposti lipsahtaa pelastajan ja pelastettavan kajakin väliin, mistä nostaminen takaisin on lähes mahdotonta. Jos saa asemoitua melan kajakkien väliin takakannelle, tilanteen saattaa saada hallintaan tehokkaasti. Tajuttoman voi saada tähän melan päälle makaamaan asentoon, joka muistuttaa jopa jossain määrin kylkiasentoa.

Tajuttoman melojan kohdalla on edelleen monta lisäongelmaa. Milloin soittaa apua? Kannattaako pelastettava siirtää kajakkiin ollenkaan vai turvata vain hengitystiet? Toivottavasti tähän tilanteeseen ei kukaan koskaan törmää, eikä tilanteeseen ole varmoja oikeita vastauksia. Apua kannattaa tietenkin soittaa paikalle mahdollisimman nopeasti. Tilanteessa voi myös harkita menevänsä itse vedenvaraan. On luonnollisesti varusteista, paikasta, vedenlämpötilasta ja muista tekijöistä kiinni, miten tällaisessa tilanteessa tulisi toimia. Pääasia on että yrittää kaikkensa.

Hinaus

Hinaukseen ottaminen pelastuksen yhteydessä voi olla paikallaan. Tuuli kuljettaa lauttaa poikittain aaltoihin nähden ja tilannetta saattaa helpottaa hinaus, joka kääntää lautan aaltoihin. Tärkeämpää on kuitenkin pelastajan tukeminen kuin hinaaminen. Pumppaaminen kestää aikansa, minkä yhteydessä hinaaminen edistää reissun jatkumista. On mahdollista, että kaatuminen tapahtuu lähellä vaaranpaikkaa tai vaaranpaikassa, kuten laivaväylällä. Tällöin hinaaminen turvallisemmille vesille on hyvä ratkaisu.

Pelastautuminen

Kajakkiin kiipeäminen on henkilöstä ja tekniikasta riippuen joko helppoa tai työn ja tuskan takana. Seuraavan tekniikan(heel hook) etu on se, että siinä käytetään käsiä ja jalkoja kiipeämiseen. Tekniikka toimii varmimmin kaiken tyyppisillä ruumiinrakenteilla. Urheilullinen henkilö saattaa päästä pari sekuntia nopeammin vaikka takakannen kautta kyytiin, mutta toisille se voi olla vaikeaa. Kajakkien välistä kyytiin pääsee myös, mutta se ei mielestäni ole kovin näppärää ja vaatii jälleen hyvän tekniikan toimiakseen. Lisäksi välissä on mahdolista saada kolhuja kajakeista kovemmassa merenkäynnissä.
Tärkeintä on hallita joku tekniikka hyvin. Tunnen melonnan ammattikouluttajan briteistä, joka suosii kajakin välistä kiipeämistä, erityisesti lasten kohdalla. Eli taas on kyse näkemyksestä, eikä lopullista totuutta ole varmasti tarvetta edes etsiä.

Heel hook

Tekniikassa aloitusasennossa
1. kellutaan aukon vieressä selällään kajakin kanssa saman suuntaisesti.
2. Nostetaan ulompi jalka aukkoon sisään.
3. Otetaan ote kansiköysistä ja kierähdetään matalana takakannelle(ei ole tarvetta nousta pystyy, vaan päästä takakannelle mahalleen).
4.Toinen jalka sisään aukkoon ja kierähdetään penkille istumaan.

Kun kohdat yksi ja kaksi muistaa hyvin, on helppo neuvoa ihminen ,jolla ei ole mitään käsitystä pelastautumisesta, takaisin kyytiin.

Jos olet isokokoisempi meloja, kannattaa opetella ottamaan ote pelastajan kannen köysistä. Vähentää huomattavasti vääntöä ja helpottaa pelastajan toimintaa. Pelastajan näkökulmasta nousussa kajakki vääntää ensin toiseen suuntaan ja myöhemmin toiseen suuntaan. Tähän varautuminen saattaa helpottaa. Napakalla otteella keskivertomeloja kykenee tukemaan isommankin melojan kiipeämisen, vaikkei hän ottaisikaan otetta pelastajan kajakista.

Jose Lahtinen