Vuorovesi ei ole tuttu ilmiö Suomessa. Siihen törmää kuitenkin jo Norjan rannikolla ja monissa muissa paikoissa. Suurimmaksi osaksi vuorovesi nostaa ja laskee meripinnan korkeutta. Kajakkia voi joutua kiskomaan pitkälle pois vesirajasta matalan veden aikaan rantauduttaessa. Vuorovesi ei aina vaikuta melomiseen. Vaikutus voi kuitenkin muuttaa melontaolosuhteita todella nopeasti ja rajusti.

Vuorovesi syntyy kuun ja auringon vetovoiman vaikutuksesta. Kuu vetää valtavaa vesimassaa puoleensa luoden tuhansia kilometrejä pitkän vuorovesiaallon. Aallon liike saa aikaan veden nousemisen la laskemisen. Auringon vaikutuksesta tämä aalto on noin viikon syklissä isompi tai pienempi. Tämän seurauksena siis korkeaveden ja matalan veden korkeus vaihtelee. Vuorovesitaulukoista saa tarkan tiedon vedenkorkeudesta tiettynä kellon aikana ja tämä on mahdollista ennustaa tarkasti vuosiksi eteenpäin.

Kuun luoma vuorovesiaalto seuraa kuuta. Aaltoja on kaksi. Kuun puolella ja vastakkaisella puolella maapalloa. Tämän seurauksena maapallon pyörähdys akselinsa ympäri luo kaksi korkeaa vettä ja kaksi matalaa vettä vuorokauden aikana. Korkeasta vedestä on kuusituntia matalaan veteen ja taas kuusi tuntia korkeaan veteen. Kuun kiertäessä maapalloa, korkean veden aika siirtyy noin tunnilla eteenpäin vuorokauden aikana. Eli jos tänään on korkeavesi klo 12 ja 24, on se huomenna noin klo 13 ja 01. Vastaavasti matala vesi olisi tänään klo 06 ja 18 ja huomenna klo 07 ja 19.

Maailmalta löytyy paikkoja, joissa vuorovesi luo voimakkaita virtauksia. Irlannin meri on yksi tällainen. Irlannin länsirannikolla matalan ja korkean veden ero voi olla kymmenen metriä, mutta siellä ei yleisesti ole voimakkaita virtauksia. Irlannin meri taas virtaa voimakkaasti. Irlanninmeren vesimassa on niin pieni, ettei siihen kuun ja auringon vetovoima vaikuta(samoin kuin Itämerellä). Irlannin meren vuorovesi syntyy, kun vesimassat virtaavat sisään ja ulos sen salmista. Sama ilmiö tapahtuu Norjan vuonoissa.

Näissä paikoissa vesi virtaa kuten joissa. Kun virtaava vesi puristuu kapeampaan vaylään sen virtausnopeus kasvaa. Angleseyn saari Irlannin merellä ulottuu meren päävirtaukseen ja pakottaa veden kiertämään saaren lisäten sen nopeutta lähellä rantaa. Päävirtausen voimakkuus Irlanninmerellä on 1-3 solmua, kun se Angleseyn ympärillä se on 2-6 solmua. Melojan perusvauhti on 3-5 solmua eli melominen Angleseyssä on aina suunniteltava vuorovesi huomioon ottaen.

Vuorovesiaallokot Angleseyn ympärillä syntyvät samoin kuin koskessa. Vesi törmää madaltuvaan pohjaan ja kiihtyy esteen yli luoden esteen toiselle puolelle aallokon. Samalla vesi voi olla puristuneena saarten tai muiden esteiden väliin kiihdyttäen sen kulkua entisestään. Jos tuuli puhaltaa vasten virtausta se saa aallot kasvamaan ja jyrkkenemään entisestään. Jos taas tuuli on virran kanssa saman suuntainen se tasoittaa merenkäyntiä.

Tälläinen vaikutus tulee ottaa huomioon erityisesti Norjan vuonoissa, joissa virtausnopeudet eivät ole niin suuria, mutta niillä on suuri vaikutus merenkäyntiin. Navakalla tuulella vuonossa voi olla melottavat olosuhteet, mutta kun virtaus kääntyy parhaimmillaan varttitunnissa, muuttuu merenkäynti todella nopeasti. Merikorteissa Norjan rannikolla onkin kunnioitusta herättävä maininta ”Dangerous waves” useiden vuonojen suulla. Vaikka Norjan meren virtaukset eivät yleisesti ole voimakkaita, löytyy Lofoottien eteläkärjestä Euroopan voimakkain vuorovesivirtaus Moskenstraumen.

Lisätietoja vuorovedestä löytyy esim. Wikipediasta.

Jose Lahtinen