Kaarivedolla käännetään kajakkia tehokkaasti ja se on yksi melonnan perusteista.
Peruskaarivedossa pyritään vaakatasossa olevalla melalla viemään lapa mahdollisimman kauaksi kajakin rungosta ja tehdä melalla 180 asteen kaarta. Paras kääntävä teho on vedon ensimmäisellä ja viimeisellä kolmanneksella. Kaariveto tehdään vartaloa kiertämällä, ja kaariveto takaa eteen on teknisesti samanlainen kuin edestä taaksepäin suuntautuva veto.
Kallistamalla kajakkia kaarivedon puolelle tehostetaan kajakin kääntymistä. Kallistettaessa kajakkia lavan kulmaa kannattaa loiventaa hieman, jolloin saadaan tukea vetoon. Samalla voidaan siirtää aavistus ylävartalon painopisteestä vedon päälle. Kaarivedossa kajakkia olisi käännettävä alavartalolla ja samalla painettava tehokkaasti ulkokaarteen puoleisella jalalla jalkatukeen.
Katse on helpointa pitää aluksi melassa, mutta tavoite melontatekniikan kehittyessä on katsoa sinne, mihin kajakki on menossa.
Käytännössä kaarivetoa käytetään melonnassa harvoin kokonaisena. Kajakin kulkusuuntaa on helpointa muuttaa käyttämällä kaarivedon jälkimmäistä puolikasta. Tämä veto on kätevä lisätä normaaliin eteenpäin vetoon.
Kaarivedon etu- ja takaosan käyttämisen valintaan vaikuttaa paljon myös tuulen suunta. Tuulta kohti käännetään etuosalla ja tuulesta poispäin takaosalla.
Kaarivedossakin on melatuen käyttämisestä hyötyä. Esimerkiksi kovassa aallokossa saadaan lapakulmaa muuttamalla vetoon tuki ja näin voidaan aallokossakin vetoon kallistaa, mikä tehostaa vetoa enemmän tuomalla vedon päälle hieman vartalon painoa. Kaarivedon palautusvaiheessa lapa opetellaan kääntämään välittömään alatukiasentoon, mikä estää kaatumisen ja ennen kaikkea luo melojalle itsevarmuuden kallistaa kajakkia aallokossa.